Pikaiseen mamma päästi mut pitkästä aikaa koneelle kirjoittamaan. Täällä on nyt ollut vähän erilaista viime kuukaudet. Ruoka ja muut palvelut on pysyneet suht samana, mutta huomiota ei saa ihan samassa määrin kuin aiemmin. Kun meille tuli se rääpäle. Mä sanon sitä lyhyesti ja ytimekkäästi vaan Typyksi. Nyt se tosin on jo vähän isompi ja saa vähitellen alkaa olla jo vähän varuillaan sen lähellä! Ei tuo otus vielä mihinkään liiku (onneksi!), mutta jos menee liian lähelle niin täytyy vähän varoa viiksikarvojaan, niistä tuo tuntuu olevan erityisen kiinnostunut ja meinaa napata kiinni. Mä yleensä tyydyn vain mulkaisemaan sitä epäluuloisen oloisena. Muuten en pahemmin ole moisesta karvattomasta jaksanut välittääkään, mitä nyt välillä käyn nuuhkaisemassa, että sama tyttö tuntuu olevan kuin aiemminkin. Eivät ole käyneet uuteen vaihtamassa.

Mun päiviini Typy on kyllä vaikuttanut ihmeen vähän, en säiky edes siitä lähteviä omituisia ääniä vaan voin nukkua ihan rentona. Parvekkeella lepotuolissa on ollut nyt noiden kesähelteiden tauottua tosi mukava köllötellä aamupäivät, siellä torkun useita tuntejakin, jos ilma on sopiva! Ja välillä menen mamman paikalle sänkyyn päikkäreille. Mutta yksi iso muutos nyt on kyllä Typyn myötä tullut: mä en enää öisin pääse makkariin. Ollenkaan Illalla kun aikuiset menee nukkumaan niin ne läppää huoneen oven kiinni! Mutta mamma on ollut siihen päätökseen tyytyväinen, kun alkuun mä täällä kyllä öisin lauleskelin, mutta se kuului makkariin vähän vaimeammin niin saivat kuulemma siltikin nukuttua paremmin ja en mä sitten enää ole jaksanut edes muutamaan viikkoon pahemmin keskellä yötä huhuillakaan, kun ei kerran kukaan reagoi siihen mitenkään. Muutaman kerran saatan alkuyöstä huudella ja sitten aloitan vasta 5-6 aikaan kun on otollisempi aika saada joku (=isäntä) hereillekin.

Mamma sanoo, että mulla on varmaan kuulo vähän heikentynyt tai sitten tullut vaan valikoivammaksi Kun välillä kuulemma tuntuu kuin en aina ihan kaikkia ääniä ja huoneeseen tulemisia kuulisi, mutta välillä taas kuulo tuntuu toimivan vähän turhankin hyvin... Mutta alkaahan mulla jo olla vähän tuota ikääkin! Ja muuten oon kyllä ollut ihan terveenä, ei edes nivelrikko oo vaivannut 

Niin ja saanhan mä sentään sitä hellyyttäkin kun vaan tajuan itse käydä vaatimassa: iltaisin kun Typy on nukkumassa ja mamma istuu sohvalla mä yleensä menen ihan itse ja hyppään sen syliin niin se muistaa rapsutella välillä muakin. Ja kyllä se silloin rapsutteleekin, kun sillä ei ole sitä ipanaa sylissä On se vielä sentään osaksi munkin oma mamma