
Tämän blogin päähenkilö on 14-vuotias kissaherra Juuso.

Olen toki erittäin, ellen jopa vastustamattoman komea, mutta blogissa olevien kuvien käyttö ja kopiointi ilman lupaa on kielletty!
I am really -maybe even irresistibly- handsome, but using or copying photos or videos from this blog without my (or my mamma's) permission is forbidden!
Juuson laihiskuulumisia ei olekaan hetkeen tullut tänne kirjoiteltua! Paino on jo parisen viikkoa ollut 6,7 kg:ssa! Jeii!
Vähän vielä jatketaan laihista, mutta kuten jo varmaan tänne olen aiemmin kirjoittanutkin: todennäköisesti tuohon kuuden kilon paikkeille lopetellaan... Tarkempi lopullinen lukema katsotaan sitten vähän sen mukaan miltä Juuson kroppa näyttää... Ei ole kuitenkaan tarkoitus ihan olemattomiin poitsua haihdutella, vain sen verran että varmistetaan ettei tuo paino ainakaan pahentaisi nivelrikon aikeuttamia ongelmia ja kävelemistä. Ja onpahan nyt sitten vanhuuden mukanaan tuomia ongelmia tällä ainakin pyritty vähentämään! Ylipaino on kuitenkin iso syyllinen moniin sairauksiin...
Juuso on viime aikoina ollut iltaisin aivan superlevoton! Johtuu varmaan siitä, kun ulkona alkaa olla jo liian kylmä istuksia illat pitkät. Pakkohan sinne on joka ilta päästä, mutta ei siellä tarkene yli puolta tuntia hytistä! Niinpä on sitten hurjan kiva istua koko ilta olohuoneen matolla mammaa ja isäntää komentelemassa
Maukuminen on ollut aivan jätkuvaa! Ja Juuson mourunta kun ei ole mistään ihan hiljaisimmasta päästä. Juuso ei sano "Miu..." 
Olen tässä lähiaikoina kiinnostuneena lueskellut kissojen naksutinkoulutuksesta ja alunperin ajattelin, että oishan sitä kiva sitten joskus tulevaisuudessa nuoremman kissan kanssa kokeillakin, kun ei Juuso-vanhusta varmaan enää saa intoutumaan, kun on niin laiska ja mukavuudenhaluinen... Mutta sitten ajattelin, että kun tuo nyt kerran on ollut niin julmetun levoton ja tekemisen puutteessa niin kokeillaan nyt edes sitten kuitenkin. Niinpä ostin naksuttimen ja tein kosketuskepin.

Ja lainasin ihan kirjastosta kirjankin: Naksutinkoulutusta kissoille (Kirjoittanut Karen Pryor). Onhan noita kirjoja aiheesta muitakin, mutta tämä nyt sattui kirjastossa olemaan sillä hetkellä. Ja on kyllä oikein hyvä perusteos tällaiselle aloittelijalle, tosin täytyy tutkia olisiko jotain muitakin aiheeseen liittyviä opuksia kirjastosta saatavilla... Noilla ohjeilla on kuitenkin nyt alkuun päästy. Alkuunsa ollaan harjoiteltu kosketuskepin nenällä kosketusta paikallaan istuen, sitä että menen parin metrin päähän ja Juuso kävelee sinne ja koskettaa keppiä ja nyt tällä hetkellä Juuso opettelee seuraamaan kosketuskeppiä. Eli ihan alkuvaiheessa vielä ollaan. Jos tätä sattuu lueskelemaan joku, jolla on joko omassa blogissa aiheeseen liittyen asiaa tai on jotain hyviä vinkkejä tai linkkejä tällaiselle aivan täysin aloittelijalle niin ovat kyllä enemmän kuin tervetulleita! Olen kyllä näilläkin tiedoilla saanut Juuson etenemään tuohon saakka, mutta jatko vaatisikin sitten jo varmaan vähän enemmän tietoa ja taitoa.
Olen ollut aika yllättynyt siitä, kuinka hyvin Juuso innostui tuosta touhusta
Tosi hyvin on jo noin viikossa tajunnut idean! Itse asiassa tuntuu aikalailla tykkäävän touhusta (no tietty, kun siinä saa namia
), noita ekoja harjoituksia tehdessä oikein kehräsi ja melkein kuolasi
Vaikka tietysti opetustuokiot on pakko pitää tosi lyhyinä, ihan vain muutaman toiston mittaisina, kun ei tuon katin pitkäjänteisyys muuten riitä ja kiinnostus lopahtaa kesken... Ja välillä on muutenkin sellaisia hetkiä, kun ei ollenkaan jaksa keskittyä. Mutta noin pääpiirteissään edistys on ollut parempaa kuin uskalsin edes kuvitella! Ja on ollut nyt iltaisinkin vähän rauhallisempi, kun saa tuon touhun myötä vähän enemmän huomiota ja kuluttaa ylimääräistä energiaansa aivotyöhön. Mutta tosiaan ihan vaan omaksi iloksemme ja Juuson energian purkamiseksi tätä teemme, emme mitenkään hurjan "tosissamme" 
Loppuun muutama kuva Juusosta ja lihasuikaleista.
Zoomaa...
...Tähtää...
... Ja ISKE KIINNI!!!
"Nomnomnom..."
"Plääh... Nyt on jo massu ihan täynnä! En mä millään jaksa enää!"
|
|

* Arvioitu syntymäpäivä 26.5.1995
Juuso on erittäin päättäväinen (=itsepäinen) vanha herrasmies, kotona kuvittelee (eikä aina ihan syyttäkään) olevansa pomo. Kovin sosiaalinen tapaus Juuso ei ole: koko ikänsä ainoana lemmikkinä viettäneenä ajaa kyllä takapihan pikku reviiriltään kaikki toiset kissat –ja koirat- kokoon katsomatta pakosalle. Eikä kukaan ole jäänyt kyseenalaistamaan Juuson herruutta. Mutta on Juusolla pehmeämpikin puolensa: kun kukaan ei ole näkemässä niin tulee viereen, kellahtaa selälleen ja käskee mammaa rapsuttamaan massusta, välillä jopa hellyydenpuuskassaan yltyy kuolaamaan kuin pikkupentu
Ikää Juusolle on kertynyt jo 14 vuotta, mutta vanhuus ei vielä menoa pahemmin hidasta! Juuso on erittäin suurikokoinen katti ihan jo luustoltaankin, mutta oli tuota ylimääräistä massua aikalailla kertynyt: painoa on korkeimmillaan ollut pari vuotta sitten 8,5 kg
Auliksen ja Valtterin kissanpäivät

Kerrothan meille, jos haluat oman blogisi pois listalta tai listalle!
Teillä onkin kiva, kun on tytöillä seuraa toisistaan, mutta tuo meidän ainokainen tuppaa välillä tosissaan olemaan tylsistynyt, kun ei voi ottaa sitä leikkikaveriakaan Juuson epäsosiaalisen luonteen vuoksi :(
Kollo on innostunut siitä, kun pudotan raksuja palloputkeen ja kissa kaivaa niitä sieltä pois. Palloputkilelu ei sinällään kiinnosta Kolloa.
Blogia naksutteluun liittyen löytyy osoitteesta http://temppukissat.blogspot.com/ ja blogin kirjoittajan Elinan kirja "Kissan aktivointi" on ainakin meillä oikein hyväksi havaittu opus. Kannattaa tutustua :)