Eli kaikille kissa- ja ihmiskamuille oikein kamalat Halloweentoivotukset!

Samalla me vähän tuon syysloman (ja taas yhden kiireisen viikon) jäljiltä päivitetään kuulumisiakin! Loma meni oikein mukavasti, mutta en mä kyllä suostunut ulos pissimään, joten ehkä oli ihan hyvä, että isäntäväki oli varannut mulle pissikamat sisätiloihin. Muuten olisi isäntä saattanut löytää laukustaan pari yllätystä Mutta muuten kyllä muutaman kerran kävin vähän ulkoilemassa. Varsinkin juuri lähtöaamuna, kun hokasin että ollaan lähtöä tekemässä ja olen joutumassa taas autoon, siihen kamalaan kidutuskammioon, olin kovastikin hinkumassa ulkosalle. Isäntä pahus vaan sattui tulemaan pihalle melko pian sen jälkeen ja bongasi mut kartoittamassa piharakennuksen ympärystää, että josko jossain olisi ollut sellainen pieni, ihan pikkiriikkinen juusonmentävä kolonen, jonne olisi voinut piiloutua. Että mua harmitti, kun jäin kiinni ihan verekseltään ja jouduin takaisin sisätiloihin! Hyvä suunnitelma meni ihan piloille Viime hetkillä vielä yritin hilpsaista karkuteille mamman ollessa mua autolle viemässä, mutta en mä pitkälle päässyt ennen kun mut otettiin kiinni... Tässä pari otosta mökiltä:

Kummituskissa:

Kyllä mökillä on mukavaa:

Juuson lempiohjelma:

"Mamma, nyt on ruoka-aika, jookos?":

Juuson röntgenkatse porautuu jääkaapin oven lävitse ja kartoittaa ruoka(herkku)tilannetta...

Kotiinpalattuakin mulla on ollut kamalia hetkiä. Se onneton Kiusa on alkanut ihan tosissaan päivystää MUN reviirillä! Monena yönä mä olen joutunut lausumaan sille ERITTÄIN painavia huomautuksia siitä, että ei ole suotavaa mun pihalle tulla kukkoilemaan! Mamma sitten vihdoin saman toistuttua jo useampana yönä sanoi, ettei sitä yöheräilyä kyllä enää voi jatkua pidempään ja päätti, että laitetaan seuraavaksi yöksi kokonaan kiinni nuo meidän keittiönikkunassa ikkunan sisäpuolella olevat puiset sälekaihtimet (yleensä ne on pidetty öisin sen verran ylhäällä, että mä näen katella pihalle), kun ei enää muuta keksitä. Kun ne on isännän kanssa niin hentomielisiä, ettei ne raaski ajaa sitä Kiusaa poiskaan, kun ne vaan lässyttää, että se on oikeesti tooosi söpö ja seurallinen kissa eikä se tajua tekevänsä mitään väärin ja ettei tässä mitään ongelmaa oiskaan, jos MÄ en pitäisi niin mahtavaa konserttia aina kun se tulee. Mutta kun se on ihan tosissaan ihan ilkeä lurjus! Se tekee vielä silleen, että se hyppää tohon ihan meidän keittiönikkunan edessä olevalle parvekepöydälle ja käy siihen makaamaan ja on melkein nenä ikkunalasissa kiinni ja sitten se tiirailee mua. Kuka nyt ei tollasesta röyhkeydestä hiiltyis, kysyn mä?! Mutta siis takas tohon, kun mamma päätti sulkea ne kaihtimet yöksi... Niin siinä kävi sitten silleen, että mä bongasin Kiusan tosta keittiönikkunan sivussa olevasta tuuletusikkunasta (sälekaihdin ei siis yllä sinne asti vaan siinä on sellanen ohut läpikuultava verho. Joten en mä voinut muuta kun toimia. Niin se isäntäväki sitten taas heräsi -ja joutui irrottelemaan mut sälekaihtimista, joiden läpi mä olin raivoissani yrittänyt syöksyä (ja ihan valehtelematta melkein puoliksi läpi pääsinkin!). Nyt on sitten tuuletusikkunakin vähän paremmin näkösuojattu. Ja on ollut pari rauhallista yötäkin jo. Joten valtakunnassa taas kaikki hyvin