On taas ehtinyt vierähtää monen monta päivää viime päivityksestä, eikä tälläkään kertaa valitettavasti ole luvassa valokuvia Mutta laiskuudesta tämä blogitauko ei ole johtunut vaan siitä, että parhaillaan yritän tämän kevään aikana saada aikaiseksi päättötyötäni, viimeistään toukokuulla pitäisi valmistua, joten vapaa-aika on seuraavien kuukausien aikana suhteellisen vähissä. Mutta malttakaa silti aina välillä täällä käväistä, yritän kyllä mahdollisuuksien mukaan ehtiä tänne jotain kirjoitella tai laittaa kuvia, mutta päivitystahti ei ole välttämättä kun parin viikon välein. Vuorokaudesta yksinkertaisesti tahtoo tunnit loppua kesken! Ja yritän teidän kissakamujen blogeissa ehtiä käydä kommenttia jättämässä! Kunhan päättötyökiireet hellittävät niin palaillaan sitten taas hieman täysipäiväisemmin tämän blogin pyöritykseen

Juuson laihis etenee hieman vaihtelevasti. Olin jälleen unohtanut pussittaa raksuja etukäteen, joten taisi käydä niin kuin tuossa jokin aika sitten eli en ole taaskaan käsimääräisesti osannut arvioida raksumääriä oikein vaan ovat tainneet mennä jonkin verran yläkanttiin, sillä Juuson paino oli viime punnauksella noussut 100 g. Täytyy varmaan taas ryhdistäytyä Ehkä voisin tuota "kostean ruoan" määrääkin vähentää, sopivasti pakkasessa on enää viikoksi lihamureketta ja broiler-seitimössöä, joten tänä viikonloppuna olisikin tarkoitus keitellä ja pussittaa niitä lisää. Ehkä muutamalla grammalla samalla pienennän annoskokoja. On tämä kissan laihduttaminen kyllä yhdenlaista tasapainoilua! Tuntuu, että on niin pienistä määristä kiinni laihtuuko kissa vai lähteekö paino noususuuntaan!

Niin ja olisi kysymys teille, jotka harrastatte tuota naksutinkoulutusta: onko teille ikinä käynyt niin, että kissa innostuu jostain tempusta niin, että siihen touhuun ei tahdo enää saada MITÄÄN tolkkua?! Meidän Juusolla on nimittäin käynyt niin, että on mopo hiukan karannut käsistä (tai tässä tapauksessa oikeamminkin tassuista). Juuso on nimittäin ollut niin tohkeissaan kun tajusi tuon tassunantotempun, ettei siitä tahdo nyt millään tulla loppua Aina kun yritän pitää naksutintuokiota niin kissa yrittää tarjota tassua ennen kuin ehdin mitään edes pyytää. Joka kerta. Ja moneen otteeseen. Hartaasti. Ja jokaisen tempun yhteydessä, pyysin mitä hyvänsä. Ja tämä ei TODELLAKAAN rajoitu pelkästään noihin koulutustuokioihin, vaan tuota tassulla huitomista ilmenee vähän joka yhteydessä. Nykyisin kerjätessäänkin yrittää ojennella ruokailijoille tassuaan tai vähintäänkin huitoa tassulla housunlahjetta En oikein tiedä miten tähän tulisi suhtautua, jotta tuota toimintaa saisi vähän sammutettua, onko teillä vinkkejä? Koulutustilanteissa olen vain jättänyt nuo liikkeet huomiotta silloin kun niitä tarjotaan väärissä yhteyksissä ja pyytämättä. Ja vaikka aikoisinkin pyytää antamaan tassua niin jätän palkitsematta ne kerrat kun en ole edes liikettä ehtinyt pyytää ennen kuin Juuso sitä tarjoaa. En siis moiti vaan jätän vain huomiotta. Ja koulutustilanteen ulkopuolella olen yrittänyt noudattaa samaa linjaa eli esitän kuin en olisi huitovaa tassua huomannutkaan. Juuso osaa nyt edellisten temppujen lisäksi siis antaa tassua, läppäistä 'high fiven' ja nyt harjoitellaan vilkuttamista. Vielä en ole keksinyt mitä liikettä seuraavaksi alkaisimme työstämään.Vaikka aika onkin päättötyön vuoksi kortilla niin yritän silti ehtiä naksutella, Juuso kun on siitä niin tykännyt Säät ovat edelleenkin olleet niin kylmiä, ettei herra ole oikein ulkosallakaan viihtynyt, joten tuota extra-energiaa on pakko saada johonkin purettua! Iltaisin saa niin hurjia hepuleita (yleensä juuri nukkumaanmenoaikaan, tietysti), että laukkaa ympäri kämppää ja mouruaa. Tai oikeastaan mylvii. Ihan kamalan rumalla äänellä. Vaikka tietysti olen tyytyväinen, että tuon painonpudotuksen myötä on selvästikin piristynyt ja ikäänkuin nuortunut. Jaksaa taas rompottaa Eikä juokseminen tai hyppääminenkään tee enää ollenkaan tiukkaa, nivelrikko ei keventynyttä kissaa niin vaivaa. Meidän hoikkapoika

Pari kuvaa Juusosta jouluaattona... Ai että näyttääkö siltä, että olisi massu pullollaan kalkkunaa

Ja pari muuta kuvaa joulun ajalta. Juuso ottaa rennosti:

Siirsin joulun alla tuon tuollaisen printteri-kopiokone-skanneri-monitoimilaitteen (josta tosin tätä nykyä ei toimi kuin se skanneriosa) tähän tietokonepöydän viereen pois lipaston päältä. Juusohan tietysti HETI äkkäsi, että se onkin varsin oivallinen paikka tulla komentelemaan antamaan ruokaa, kun siitä saa huomion paremmin herätettyä kuin lattialla mourutessa (kuva on siis otettu ihan tässä tietokonepöydän äärellä istuessa)

Uskaltauduin vihdoin punnaamaan Juuson joulun mässäilyn jäljiltä... Vaikka kolme päivää saikin kalkkunaa lähes rajattomasti niin paino oli noussut vain 100g eli 6,7 kg:ssa mennään Pelkäsin jo, että olisi tullut enemmänkin! Mammalle ainakin taisi kertyä pikkasen reilummasti

Huomenna mennään kaveriporukan kanssa uuttavuotta juhlistamaan ja yöksi avokin vanhemmille. Juuso pääsee onneksi mukaan kyläilemään, joten minun ei tarvitse jäädä ukon kanssa kotiin Muuten Juuso kyllä pärjää yön yli yksinkin, mutta uudenvuodenaattona en ikinä jätä, kun niin pelkää rakettien pauketta... Kerran meni ressu niin hysteeriseksi, että pahimman paukkeen ajan (meidän pihoilta muutama perhe ampui rakettejaan ihan tuosta noin 10 metrin päästä meidän asunnosta ja siitä tuli kova meteli) ravasi vuoroin keittiössä ruokakupilla ja vuoroin yritti pestä itseään eteisessä rauhoittuakseen. Siis ihan useamman kerran ravasi paniikissa sitä väliä Onneksi sitten keksin antaa sille kissanminttutujauksen niin siinä kiehnätessään vihdoin paniikki laukesi ja rauhoittui

Kissanmintusta puheenollen: Juuso sai jo jokin aika sitten meidän ystäväpariskunnalta lahjaksi kissanmintulla täytetyn hiiren Ja sisällä tuntui kyllä olevan hyvää "kamaa" Tässä pieni video Juusosta hiiruloa hellimässä:

P.S. Ja eikös meitin blogissa vaan olekin hieno uusi otsikkokuva (vai mikä se header nyt sit suomennettuna oikein onkaan) Vaatii vielä vähän säätämistä, mutta aika ei nyt riittänyt tältä erää enempään, kun meni hurjasti aikaa kun selvitin miten noita maskeja käytetään photoshopissa...

Tänään on kulunut tasan 10 vuotta siitä kun minun kanssani useampia vuosia asustellut Pekka-kissa siirtyi Sateenkaarisillalle 11-vuotiaana. Pekka oli siitä harvinainen, että oli väritykseltään punakilpikonna vaikka olikin uros. Poikakissoilla kun tämä väritys on harvinainen ja yleensä kyseiset urokset ovatkin hedelmättömiä. Pekka oli osin ulkokissa, yöt nukkui useimmiten sisällä. Aina jotain halutessaan tuli olohuoneeseen, alkoi raapia sohvan käsinojaa ja kun tällä keinoin sai huomion suunnattua itseensä niin lähti joko keittiön suuntaan (ruokaa vailla) tai ulko-ovelle (pihalle tarvis), joten oikein hyvin tuli aina ymmärretyksi Pekan lähdettyä tuli kyllä monet kerrat nukkumaan mennessä käytyä ulko-ovella poikaa sisälle kisuttelemassa ennen kuin muisti, ettei enää tarvitsekaan... Ja sivusilmällä oli sohvalla näkevinään sen nukkumassa, kunnes katsoi tarkemmin ja huomasi, että olikin luullut kissaksi vilttiä tai sohvalla lojuvaa paitaa Mutta onneksi Pekka eli pitkän ja hyvän elämän eikä joutunut pitkään kärsimään...

Nyt kun entisistä rakkaista puhutaan niin voisin tässä samalla kertoa myös kahdesta muusta jo edesmenneestä lemmikistäni.

Kille (Arhon Kille viralliselta nimeltään) oli ensimmäinen bokserimme. Killen kuolemasta on jo yli 20 vuotta, mutta yhäkin muistelen Killeä lämmöllä... Oli lempeä ja ystävällinen, vaikkakin aikamoinen velmu Kerrankin oli repinyt keittiön kaapista 2 kilon jauhopussin, hajottanut sen ja jauhoa oli ympäri keittiötä, eteistä, olohuonetta... Koko koirakin oli ihan valkoinen ovelle kotiinpalaavia vastaan tullessaan! Ja kaikki komeus vielä ihanasti mattoon nuoltuna

Toinen bokseripoikamme Priha lähti äkillisesti luotamme lähes seitsemän vuotta sitten (14.1.2003) 8-vuotiaana Priha oli Maailman Paras ja Fiksuin Koira Aivan varmasti luuli olevansa ihminen! Ja aivan varmasti ymmärsi kaiken mitä sille puhui. Toista yhtä ihanaa ja rakasta koiruutta ei ole eikä tule... Vaikka kaikki ihanat yhteiset muistot saavatkin jo hymyilemään haikeana niin yhäkin kaipaus on valtavan suuri... Priha oli maailman lempein ja suurisydämisin iso rötkäle. Ja sydän Prihalla viimein pettikin; pysyi niin reippaana loppuun saakka, ettei arvattukaan kuinka kipeä oikeasti oli Mutta jos joku ikinä pääsee taivaaseen niin ainakin meidän Priha! Ehkäpä se tuolla pilven päällä meitä nytkin katselee...

Oikein herrkullista joulua kaikille kissakamuille ihmispalvelijoineen!

P.S. Ja se vielä piti mainita, että mamma aloitti oman ruoka-aiheisen blogin nimeltään Lieden Lämmössä. Jos joku nyt tosta kokkaamisesta välittää niin voi käydä kurkkimassa, vaikkei siellä kyllä hurjan paljon ohjeita vielä olekaan... Musta se on ihan turhanpäiväistä touhua. Kasviksia ja niitä makeita jutskia ei kukaan halua syödä ja lihat sun muut maistuvat kelpaa mulle kyllä ihan sellaisenaankin!

Joulunaluskiireitä on riittänyt tällä mammalla ja iso osa hommista on yhäkin tekemättä! Onneksi jäin joululomalle, joten ensi viikon alku on sitten aikaa touhuta oikein urakalla Juuso ei joulun tulosta niinkään ole stressannut, sille kun se on vain ihana ahmimisjuhla: meillä on yleensä tapana alkaa syöttää Juusolle paistettua kalkkunaa jo heti aattoaamusta lähtien ja saa kerrankin syödä niin paljon kuin vain jaksaa ja haluaa. Tämä sen vuoksi, että saisimme KERRANKIN ihan rauhassa itse syödä jouluaterian ilman nälkäisen kissan jatkuvia välikommentteja ja kerjääviä katseita Juuso viettää aattopäivän autuaana vuoroin ruokakupilla nautiskelemassa, vuoroin massu pullollaan ruokalevolla. Ainut päivä vuodesta kun on ihan hipihiljaa, kerrankin täysin tyytyväinen maailmanmenoon

Juuson paino on pudonnut tosi nätisti tuosta edellisestä 6,8 kg:sta 6,6 kg:aan vaikka olemmekin olleet "kotiruokalinjalla" eli tuo raksujen ja pelkän kotitekoisen ruoan yhdistelmä näyttää toimivan laihiksessa yhtä hyvin kuin entinen eläinkaupan kostea ruoka, joten olemme päättäneet jatkaa tällä linjalla. Maistuukin Juusolle paremmin kuin tuo kaupan sapuska! Varuiksi kävin tänään pullon Eforionia apteekista hakemassa. Vielä ei turkki ole alkanut hilseillä pahasti, mutta yleensä se talvisin jossain vaiheessa sen alkaa, joten yritetään ottaa nyt talvikauden ajan kuurina vähän lisäöljyä. Täytyy kokeilla, josko saisin seuraavan ruokaerän tehdessäni piilotettua sitä hiukan ruoan sekaan jo tekovaiheessa...

Naksutinkoulutuksessa ollaan ihan mukavasti edistytty ja ollaan tassunantamista harjoiteltu nyt viimetteeksi. Ja TÄSTÄ on Juuso ollut aivan tohkeissaan Kun älysi jutun idean niin oikein NÄKI miten ylpeä se itsestään oli ja harjoitustuokioiden aikana Juuso kehrää oikein kovaan ääneen, kun on niin tyytyväinen itseensä ja siihen että OSAA ja on niin taitava Ja on kyllä välillä ollut naurussa pitelemistä: viime perjantaina olin Juuson kanssa kaksin kotona, kun avokki oli työpaikan pikkujouluissa. Ajattelin siinä sitten hieman hemmotella itseäni ja paistoin oikein ihanan pihvin Tulin olohuoneeseen elokuvaa katsomaan ja samalla syömään ruokaani. Jonkin ajan kuluttua näin jotain outoa liikettä sivusilmälläni ja piti oikein kääntyä tarkemmin katsomaan, että mitä kummaa siellä tapahtuu! No, Juusohan se istui vakikerjäyspaikallaan vieressäni sohvan käsinojan päällä ja yritti ylpeänä tarjota tassuaan, että "tässä tää nyt on, anna mulle nyt sitä nannaa pihviä palkaksi!" Kovasti kehuin, mutten ruoalla siinä tilanteessa kyllä palkinnut, vaikka väkisinkin hymyilytti ja nauratti kissan omatoimisuus. En kuitenkaan halua, että minun ja avokin ruokahetket jatkossakin ovat yhtä tassulla huitomista Aterian päätteeksi sitten mentiin lattialle ja oikein naksuttimen kanssa otettiin muutama tassunanto. Avokkiin on myös yrittänyt tällä viikolla samaa temppua. Ruokailun aikana menee lattialle avokin eteen istumaan ja huitoo tassullaan housunpunttia Hyvin on siis opit menneet perille!

Yleensä kun olen keittiössä laittamassa ruokaa Juusolla on tosi kurja tapa istua lattialla pitämässä jatkuvaa mourua ja välillä olen meinannut siihen jo kompastua ja astua hännän päälle, kun pöhkönä tulee melkein jalkoihin enkä välillä ollenkaan huomaa, että on juuri takanani. Aiemmin oli tosi varovainen eikä ikinä ollut jaloissa ja jos oli lähelläkään astua hännän päälle niin maukaisi jo ennen jalan hännälle laskeutumista varoituksen niin ehti vielä nostaa jalan ajoissa ylös, mutta nyt on tosiaan tullut aivan varomattomaksi ruoanhimoissaan. Niinpä toinen juttu, jota ollaan harjoiteltu on se, että silloin kun laitan ruokaa Juuso istuu lähellä tiskipöytää olevalla tuolilla hiljaa ja odottaa. Välillä saa naksautuksen ja ihan pikkiriikkisen herneen kokoisen nokareen ruoaksi tulevaa lihaa/kanaa/kalaa tai raksuja (sen verran pieniä määriä, ettei laihis niistä kärsi). Siitä mukavasti samalla vähän näkee katsella mitä touhuan Ja uskomattoman hyvin tämä on toiminut! Ja nopsaan tajusi Juusokin, että jos harhailee lattialla tai mouruaa niin en huomioi mitenkään. Monesti hyppääkin ihan pyytämättä takaisin tuolille, kun huomaa ettei entisellä tavalla saa huomiota -eikä namia! Ja itselläkin on parempi mieli ja pysyy rauhallisempana, kun kissan jatkuva mouruaminen ei kiristä hermoja. Aiemmin meni välillä kilpalaulannaksi, kun Juuso mourusi ja minä räyhäsin, että: "Ole nyt jo HILJAA!!". Kumma kyllä tuo karjuminen ei kissaan tehonnut, ei korvaansakaan lotkauttanut Mutta tämä palkitsemislinja on oikeinkin mieluinen!

Me saatiin jo muutama päivä sitten tällainen ihana tunnustus Susannalta ja Saminalta, mutta ehdittiin vasta näin jälkijunassa laittamaan se tänne blogiin, mutta TATTARAA, tässä se on:

Näitä on jo aikas usea meitinkin lempiblogeista ehtinyt saada, mutta haluttaisiin nyt tässä mainita vielä muutama, joille tämä annettaisiin, jos vain haluavat täältä hakea eli: Lendin blogi, Villikissa, Nennuliinukan blogi, Auliksen ja Valtterin kissanpäivät sekä Pienen Pimpulan matka.

Juuson paino nousi 6,7 kg:sta 6,8 kg:hen parisen viikkoa sitten. Mutta ihan oli omaa syytä, kun oltiin avokin kanssa silloin toisella paikkakunnalla pikkujouluissa ja Juuso oli yötä yksin kotosalla. En yleensä kotoa yön yli poissaollessa uskalla jättää vain normiannoksen verran ruokaa, kun aina jotenkin pelkään, että entäs jos meille reissussa ollessa käykin jotain eikä kukaan pääsekään ajoissa Juusoa ruokkimaan Joten siispä lastasin kipon lähes ääriään myöten täyteen raksuja Ja tietysti Juuso otti tilanteesta KAIKEN ilon irti ja ehti poissaollessamme nassutella suurimman osan pipanoista parempiin suihin Eikä paino ole vieläkään laskenut takaisin aiempiin lukemiin... Mutta ehkä tässä ajan kanssa...

Toinen seikka, joka saattaa painoon vaikuttaa on se, että meillä on menossa nyt sellainen kokeilu, että olen tehnyt Juusolle itse märkäruoan tilalle paria eri ruokavaihtoehtoa. Toiseen tuli broileria ja seitiä ja toinen oli mureketyyppinen ja siinä oli jauhelihan seassa myös hiukan maksaa(netistä bongasin ohjeet). Tähän kokeiluun päädyin siksi, että tuo Juuson nykyinen märkäruoka on suhteellisen hinnakasta (eläinkaupasta ostettua), mutta tavallisiin marketin kosteisiin ruokiinkaan ei voida oikein palata, kun niillä Juuson paino tuppaa nousemaan. Mutta kun en raaskisi pelkillä raksuillakaan Juusoa pitää Hurjan hyvinhän tuo omatekoinen sapuska onkin maistunut, aina on kupin pohja aivan putipuhtaaksi nuoltu, toisin kuin tuon eläinkaupan ruoan jäljiltä. Sitä on tahtonut välillä vähän jäädä kupin pohjalle kuivumaan... Enää tässä seuraillaan tuota painoa, että lähteekö noilla annostuksilla noususuuntaan. Jos ei niin meillä aletaankin jatkossa kokkailemaan itse. Saisi sitten sekä raakaa että kypsennettyä lihaa/kalaa/kanaa ja sen lisäksi noita laihdutus- tai myöhemmin painonylläpitoraksuja. Ja tietysti lisävitamiineja, nivelrikkolisäravinnetta ja Eforionia tarvittaessa. Mutta jos paino kovastikin pyrkii nousemaan niin sitten täytyy miettiä asia uusiksi. Laihiksen tuloksia ei ruokavaliomuutos kuitenkaan saa vaarantaa!

Kiusakin kävi taas tänään tuossa keittiönikkunan takana pyörähtämässä, onneksi sentään tällä kertaa ihan päiväsaikaan! Siinä se terassin lattialla istuskeli ja tuijotti raivoavaa ja puhisevaa Juusoa. Luulisi jo Juusonkin vähitellen tottuvan siihen, mutta ei: taas sai pöytäliina kyytiä! Onneksi en ole tuon tuhotun tilalle vaihtanut uutta, kun nuo vanhat repimäjäljet sai hyvin vielä pöydän päädyn ja seinän väliin piiloon Vähän arvelinkin, että uuden jos siihen ostaa niin sekin on sitten pian riekaleina... Piti ihan vetää takki päälle ja käydä ulkona kantamassa Kiusa nurkan taakse pois Juuson silmistä. Kiusa on HURJAN seurallinen kissa, mielellään antaa ottaa syliin ja kehrää hurjana Vielä kun laskin sen maahankin niin oli säärtä puskemassa ja hyvä ettei tuonne kuuraiseen maahan heittäytynyt selälleen retkottamaan paijattavaksi Ja kuten arvasinkin: takaisinhan tuo mokoma tuohon terassille änkesi melkein heti minun perässäni! Onneksi Juuso oli jo siinä vaiheessa ulko-ovella päivystämässä, että josko hän voisi käydä kanssa siellä pihalla, joten nappasin Juuson ja kourallisen raksuja olohuoneeseen ja viihdytin ukkoa siellä hetken. Raksujen loputtua oli Kiusakin jo terassilta hävinnyt. Ei kai jaksanut jäädä siihen ihmettelemään pidemmäksi aikaa, kun se hassunkurinen puhiseva kissakaan ei enää ollut ikkunassa viihdyttämässä

Täällä on Juuso jo lähes talviunilla Ei ole ukko tässä lähiviikkoina ollut enää niin aktiivinen kuin kesäaikaan, pihallakin on niin kylmä ettei siellä viihdy kuin muutaman minuutin kerrallaan... Iltaisin yhä jonkin verran komentelee, mutta sekin on hieman rauhoittunut tuon naksutinkoulutuksen myötä. Saa kai purettua siihen edes vähän ylimääräistä energiaansa! Alkuunsa Juuson kanssa harjoiteltiin ihan istuallaan kosketuskeppiin nenuttamista, sitten kävelin parin metrin päähän ja Juuso tuli nenuttamaan kosketuskeppiä ja nyt vähitellen alkaa osata jo muutaman metrin seuratakin keppiä. Eli ihan mukavasti on jo ymmärtänyt touhun idean! Ja käskystä luoksetuloa ja istumista ollaan kaiken arkisen puuhastelun ohessa treenattu. Istuminen jo sujuu, mutta luoksetulo vaatii kyllä vielä KOVASTI töitä Juuso kun on sitä mieltä, että hän nyt sitten tulee jos sattuu huvittamaan -yleensä ei. Olisi vaan tosi hyödyllinen taito, kun jos pääsee karkuteille niin voisi huutelemalla saada rontin tulemaan takaisinkin... Mutta ehkä mun sinnikkyys vielä joku kaunis päivä palkitaan... Niin, ja ihan huvikseni opetin Juuson "antamaan pusun" eli tökkää nenänsä omaani vasten kun pyydän  

Kiusakin on taas vaihteeksi jättänyt meidät rauhaan, kunhan vain muistamme sulkea keittiön sälekaihtimen yöksi. Eräänä iltana se tietysti unohtui ja sen seurauksena keskellä yötä Juuso rynni taas puoliksi sälekaihtimen läpi katkoen mennessään verhosta yhden säleen, kun Kiusa ilmestyi taas terassin pöydälle tuijottelemaan... Onneksi säle ei satuttanut Juusoa ja katkesi sentään aivan toisesta päästä eikä keskeltä, joten kaihdin ei ole aivan niin pahan näköinen kuin voisi kuvitella!

Tässä loppuun pari kuvaa laiskasta Juusosta:

Juuson laihiskuulumisia ei olekaan hetkeen tullut tänne kirjoiteltua! Paino on jo parisen viikkoa ollut 6,7 kg:ssa! Jeii! Vähän vielä jatketaan laihista, mutta kuten jo varmaan tänne olen aiemmin kirjoittanutkin: todennäköisesti tuohon kuuden kilon paikkeille lopetellaan... Tarkempi lopullinen lukema katsotaan sitten vähän sen mukaan miltä Juuson kroppa näyttää... Ei ole kuitenkaan tarkoitus ihan olemattomiin poitsua haihdutella, vain sen verran että varmistetaan ettei tuo paino ainakaan pahentaisi nivelrikon aikeuttamia ongelmia ja kävelemistä. Ja onpahan nyt sitten vanhuuden mukanaan tuomia ongelmia tällä ainakin pyritty vähentämään! Ylipaino on kuitenkin iso syyllinen moniin sairauksiin...

Juuso on viime aikoina ollut iltaisin aivan superlevoton! Johtuu varmaan siitä, kun ulkona alkaa olla jo liian kylmä istuksia illat pitkät. Pakkohan sinne on joka ilta päästä, mutta ei siellä tarkene yli puolta tuntia hytistä! Niinpä on sitten hurjan kiva istua koko ilta olohuoneen matolla mammaa ja isäntää komentelemassa Maukuminen on ollut aivan jätkuvaa! Ja Juuson mourunta kun ei ole mistään ihan hiljaisimmasta päästä. Juuso ei sano "Miu..."

Olen tässä lähiaikoina kiinnostuneena lueskellut kissojen naksutinkoulutuksesta ja alunperin ajattelin, että oishan sitä kiva sitten joskus tulevaisuudessa nuoremman kissan kanssa kokeillakin, kun ei Juuso-vanhusta varmaan enää saa intoutumaan, kun on niin laiska ja mukavuudenhaluinen... Mutta sitten ajattelin, että kun tuo nyt kerran on ollut niin julmetun levoton ja tekemisen puutteessa niin kokeillaan nyt edes sitten kuitenkin. Niinpä ostin naksuttimen ja tein kosketuskepin.

Ja lainasin ihan kirjastosta kirjankin: Naksutinkoulutusta kissoille (Kirjoittanut Karen Pryor). Onhan noita kirjoja aiheesta muitakin, mutta tämä nyt sattui kirjastossa olemaan sillä hetkellä. Ja on kyllä oikein hyvä perusteos tällaiselle aloittelijalle, tosin täytyy tutkia olisiko jotain muitakin aiheeseen liittyviä opuksia kirjastosta saatavilla...  Noilla ohjeilla on kuitenkin nyt alkuun päästy. Alkuunsa ollaan harjoiteltu kosketuskepin nenällä kosketusta paikallaan istuen, sitä että menen parin metrin päähän ja Juuso kävelee sinne ja koskettaa keppiä ja nyt tällä hetkellä Juuso opettelee seuraamaan kosketuskeppiä. Eli ihan alkuvaiheessa vielä ollaan. Jos tätä sattuu lueskelemaan joku, jolla on joko omassa blogissa aiheeseen liittyen asiaa tai on jotain hyviä vinkkejä tai linkkejä tällaiselle aivan täysin aloittelijalle niin ovat kyllä enemmän kuin tervetulleita! Olen kyllä näilläkin tiedoilla saanut Juuson etenemään tuohon saakka, mutta jatko vaatisikin sitten jo varmaan vähän enemmän tietoa ja taitoa.

Olen ollut aika yllättynyt siitä, kuinka hyvin Juuso innostui tuosta touhusta Tosi hyvin on jo noin viikossa tajunnut idean! Itse asiassa tuntuu aikalailla tykkäävän touhusta (no tietty, kun siinä saa namia ), noita ekoja harjoituksia tehdessä oikein kehräsi ja melkein kuolasi Vaikka tietysti opetustuokiot on pakko pitää tosi lyhyinä, ihan vain muutaman toiston mittaisina, kun ei tuon katin pitkäjänteisyys muuten riitä ja kiinnostus lopahtaa kesken... Ja välillä on muutenkin sellaisia hetkiä, kun ei ollenkaan jaksa keskittyä. Mutta noin pääpiirteissään edistys on ollut parempaa kuin uskalsin edes kuvitella! Ja on ollut nyt iltaisinkin vähän rauhallisempi, kun saa tuon touhun myötä vähän enemmän huomiota ja kuluttaa ylimääräistä energiaansa aivotyöhön. Mutta tosiaan ihan vaan omaksi iloksemme ja Juuson energian purkamiseksi tätä teemme, emme mitenkään hurjan "tosissamme"

Loppuun muutama kuva Juusosta ja lihasuikaleista.

Zoomaa...

...Tähtää...

... Ja ISKE KIINNI!!!

"Nomnomnom..."

"Plääh... Nyt on jo massu ihan täynnä! En mä millään jaksa enää!"

Eli kaikille kissa- ja ihmiskamuille oikein kamalat Halloweentoivotukset!

Samalla me vähän tuon syysloman (ja taas yhden kiireisen viikon) jäljiltä päivitetään kuulumisiakin! Loma meni oikein mukavasti, mutta en mä kyllä suostunut ulos pissimään, joten ehkä oli ihan hyvä, että isäntäväki oli varannut mulle pissikamat sisätiloihin. Muuten olisi isäntä saattanut löytää laukustaan pari yllätystä Mutta muuten kyllä muutaman kerran kävin vähän ulkoilemassa. Varsinkin juuri lähtöaamuna, kun hokasin että ollaan lähtöä tekemässä ja olen joutumassa taas autoon, siihen kamalaan kidutuskammioon, olin kovastikin hinkumassa ulkosalle. Isäntä pahus vaan sattui tulemaan pihalle melko pian sen jälkeen ja bongasi mut kartoittamassa piharakennuksen ympärystää, että josko jossain olisi ollut sellainen pieni, ihan pikkiriikkinen juusonmentävä kolonen, jonne olisi voinut piiloutua. Että mua harmitti, kun jäin kiinni ihan verekseltään ja jouduin takaisin sisätiloihin! Hyvä suunnitelma meni ihan piloille Viime hetkillä vielä yritin hilpsaista karkuteille mamman ollessa mua autolle viemässä, mutta en mä pitkälle päässyt ennen kun mut otettiin kiinni... Tässä pari otosta mökiltä:

Kummituskissa:

Kyllä mökillä on mukavaa:

Juuson lempiohjelma:

"Mamma, nyt on ruoka-aika, jookos?":

Juuson röntgenkatse porautuu jääkaapin oven lävitse ja kartoittaa ruoka(herkku)tilannetta...

Kotiinpalattuakin mulla on ollut kamalia hetkiä. Se onneton Kiusa on alkanut ihan tosissaan päivystää MUN reviirillä! Monena yönä mä olen joutunut lausumaan sille ERITTÄIN painavia huomautuksia siitä, että ei ole suotavaa mun pihalle tulla kukkoilemaan! Mamma sitten vihdoin saman toistuttua jo useampana yönä sanoi, ettei sitä yöheräilyä kyllä enää voi jatkua pidempään ja päätti, että laitetaan seuraavaksi yöksi kokonaan kiinni nuo meidän keittiönikkunassa ikkunan sisäpuolella olevat puiset sälekaihtimet (yleensä ne on pidetty öisin sen verran ylhäällä, että mä näen katella pihalle), kun ei enää muuta keksitä. Kun ne on isännän kanssa niin hentomielisiä, ettei ne raaski ajaa sitä Kiusaa poiskaan, kun ne vaan lässyttää, että se on oikeesti tooosi söpö ja seurallinen kissa eikä se tajua tekevänsä mitään väärin ja ettei tässä mitään ongelmaa oiskaan, jos MÄ en pitäisi niin mahtavaa konserttia aina kun se tulee. Mutta kun se on ihan tosissaan ihan ilkeä lurjus! Se tekee vielä silleen, että se hyppää tohon ihan meidän keittiönikkunan edessä olevalle parvekepöydälle ja käy siihen makaamaan ja on melkein nenä ikkunalasissa kiinni ja sitten se tiirailee mua. Kuka nyt ei tollasesta röyhkeydestä hiiltyis, kysyn mä?! Mutta siis takas tohon, kun mamma päätti sulkea ne kaihtimet yöksi... Niin siinä kävi sitten silleen, että mä bongasin Kiusan tosta keittiönikkunan sivussa olevasta tuuletusikkunasta (sälekaihdin ei siis yllä sinne asti vaan siinä on sellanen ohut läpikuultava verho. Joten en mä voinut muuta kun toimia. Niin se isäntäväki sitten taas heräsi -ja joutui irrottelemaan mut sälekaihtimista, joiden läpi mä olin raivoissani yrittänyt syöksyä (ja ihan valehtelematta melkein puoliksi läpi pääsinkin!). Nyt on sitten tuuletusikkunakin vähän paremmin näkösuojattu. Ja on ollut pari rauhallista yötäkin jo. Joten valtakunnassa taas kaikki hyvin

Mamma päästi mut pitkästä aikaa koneelle päivittämään tätä blogia. Sillä on ollut pari viikkoa vähän flunssainen olo niin mun on pitänyt hoivata sitä niin en oo ehtinyt aiemmin. Noi ihmiset on ihan avuttomia heti kun nenä vähän vuotaa! Ne vaan makaa sängyssä ja valittaa... Mutta on mulle tiedossa jotain kivaakin! Mamma sanoi, että meillä on ens viikolla 'syysloma'. Ja se on ilmeisesti jotain tosi kivaa! Se sanoi, että ensin mä joudun kyllä olemaan yhden yön ihan yksin kotona, kun se lähtee isännän kanssa jonnekin jonka nimi on risteily eikä mua voi kuulemma sinne ottaa mukaan. Mutta että sen jälkeen ne tulee takas ja sitten me kaikki lähdetään yhdessä muutamaksi päiväksi mökille Mä saan siellä olla ulkona ihan ilman hihnaa ihan niin paljon ku vaan ikinä haluan! Uskottekos sitä?! Mamma kyllä vähän epäili mun ulkoiluinnokkuuttani, jos sattuu kovinkin kylmät kelit. Yleensä mä olen mökillä ihan 'villiintynyt' ja käyn ulkona pissilläkin, mitä mä en täällä kotona ulkoillessa ikuna tee, mutta mamma ja isäntä aatteli, että mulle tarttee kyllä varmaan ottaa hiekkaakin varuiksi mukaan, kun viimeksi vähän kylmemmällä säällä mökillä ollessa meinasin käydä kuopsimassa isännän laukussa sukkia parempaan malliin, jotta voisin sisällä lämpimässä lirauttaa sinne pissit eikä tarviis lähteä pihalle peppuaan palelluttamaan... Jostain syystä mamma ei niin ilahtunut huomatessaan mun hienoa ideaa, vaan mut kuopsimasta yllättäessään nappasi niskasta kiinni ja kiikutti äkkiä pihalle  

Musta on kyllä ihan tylsä kun on tullut syksy ja alkaa taas olla kylmää. Yksi ilta tuli sitä valkoistakin taivaalta, mutta mä sinnikkäästi istuksin omalla vakipaikallani takapihan rappusilla, kun piti päivystää niiden ilkeiden vallankaappaajakissojen varalta, siis Uhkan ja Kiusan. Uhkaa ei ole viime aikoina näkynytkään, mutta Kiusa käväisi taas takapihan ikkunan alla mulle maukumassa. Mamma sanoi, että se katteli mua siihen malliin, että se haluis olla mun kaveri ja yritti ikkunan läpi huikata mulle tosi nätisti: "Miu...?" ja mä kuulemma olin ihan kamala hirmu ja vaan möykkäsin ja uhosin sille ressulle! Miten mamma edes KEHTAA puolustaa sitä!?

Mamma nappasi musta takapihan oven takaa kuvan lumisateessa istumassa:

... Ja toisen kun mä tulin sisälle:

Tässä mä olen nautiskelemassa isännän rapsutuksesta ja pidän oikein molemmin tassuin kiinni, ettei se vaan lopeta (mammalla ei siis ole ihan noin karvainen käsivarsi ):

Sitten mä oon saanut uuden pedin, kun toi entinen mun pedinpäällisenä toiminut fleecehuopa (näkyy tuossa ylemmässä kuvassa) on kuulemma niin kamalan näköinen, kun noita karvoja ei saa siitä enää edes pesussa pois. Se uusi peti oli muuten oikein kiva, mutta se on tarkotettu KOIRILLE!!! Voitteko uskoa!? Vähän on NOLOA!!! Kattokaa vaikka tätä!!!:

Mutta mä oon kyllä viihtynyt siinä oikein hyvin. Mamma vaan vinoilee mulle, että KERRANKIN mä näytän jossakin pieneltä! Kun toi peti on aika reilun kokoinen (siis kun se on koirille eikä kissoille. Mutta kissanpedit on kuulemma sitten taas monesti mulle liian pikkasia, kun mä olen tällanen iso poika):

Juuso on ottanut suhteellisen rauhallisesti taas viime aikoina enkä ole pahemmin ehtinyt kuviakaan napsimaan, kun opiskelukiireet ovat vaatineet sen verran kovasti huomiota viime viikkoina... Nyt onneksi hetkeksi taas tahti hellittää, joten ehkä ehdin keskittyä jälleen hieman tiiviimmin tämän bloginkin päivittämiseen Tässä kuitenkin muutama kuva viime viikkojen ajalta:

Eräänä kauniina syyspäivänä läheisellä aukealla tutkimusretkellä:

Tässä seuraavassa kuvassa todella hyvin näkee, kuinka hurjasti Juuson pötsi on pienentynyt! Ei pahemmin enää keskivartalon paikkeilla pömpötä ylimääräistä

"Plääh! Mamma, enhän mä nyt TOLLASTA syö!!!"

... ja syvyyksistä nousee hurja Juuso-valas, joka hotkaisee pahaa-aavistamattoman paahtopaistiherkun kitaansa!

Juusolla on taas riittänyt puuhaa kilpailijoiden kurissapitämisessä... Tällä kertaa maisemissa ei ollut tosin Uhka vaan toinen kissi tällä kertaa, nimitetään häntä nyt sitten jatkossa vaikkapa Kiusaksi. Ja tämä mokoma Kiusa kehtasi mennä istuksimaan aivan tyynen rauhallisesti Juuson omalle vahtipaikalle takapihan rappusilla Juuso oli aivan TYRMISTYNYT! Sain napattua lyhyen videonpätkän Juuson uhoamisesta, siinä tosin ei oikein hyvin kuulu tuo ihmeellinen pihinä, jota Juuso mouruamisen lomassa pitää. Mutta videota katsoessa ÄÄNET PÄÄLLE!

Meillä ei täällä ole tapahtunut oikein mitään ihmeellistä viime aikoina. Juuso ei ole edes laihtunut, päinvastoin 100 g tullut painoa lisää. Tämä kyllä tosin johtuu varmaan aivan vain omasta laiskuudestani Ajattelin nimittäin hienosti, että kyllähän mä jo näin pitkään noita raksuja punnattuani osaan 'käsimääräisesti' arvioida oikean määrän raksuja niin ei tarvitsisi viikoittaista punnaa&pussita-operaatiota... Mutta ei, ilmeisesti se arviointi ei vaan toimi! Eli palattiin takaisin pussitukseen. Enää ei mamma saa lusmuilla hommista! Juuso kyllä on ollutkin epäilyttävän tyytyväinen kestitykseen viime aikoina... Ois kai jo siitä pitänyt tajuta

Täällä ei ole sen kummempia tapahtunut, öinen dramatiikkakin saatiin loppumaan sillä, että aurinkotuolit vietiin jo tältä kesältä varastoon... Ja niin loppuivat Uhkan vierailutkin ja meillä saa taas nukkua yöt ilman konsertteja

Tuolla Lendin blogissa kävin ihailemassa tilaamaansa suurikokoista vessakoppia. Meillä kun Juuso on niin suurikokoinen, ettei pojulle ole tarpeeksi isoa hiekkalaatikkoa löytynyt. Entinen "normikokoinen" hiekkis oli pinta-alaltaan niin pieni, ettei Juuso mahtunut siihen kunnolla pissille vaan pissat menivät aina laidan yli lattialle Tähän kyllästyttyämme (pari kertaa aamuisin unenpöpperössä kun on käsipesulle mennessään astunut sukkansa johonkin epäilyttävään märkään lammikkoon niin mitta alkaa olla aika pian täynnä!) päätimme tehdä asialle jotain, mutta meidän silmiimme ei eläinkaupoissa kiertelystä huolimatta osunut riittävän suurikokoisia hiekkalaatikoita, joten piti käyttää hieman luovuutta:

... Lopputuloksena vauva-ammeen ja lasten allaskorokkeen yhdistelmä, joka on ollut käytännössä aika toimiva ratkaisu, niin hassulta kuin ehkä tuntuukin Huomatkaa upea käyttötarkoitukseen sopiva tiikeri-teema korokkeessa Hiekkaakaan ei paljon lattialle varise enää tätä nykyä!

Tässä lisäksi pari muuta kuvaa lähipäiviltä...

Juuso nautiskelemassa rapsutuksesta:

... Ja Juuson "hieman" mielenkiintoinen istuma-seisomatyyli Jotain on ukko taas mammalta kerjäämässä... :

Tulin laittamaan tänne muutaman kuvan liittyen kommenttiini, jonka kirjoitin eilen tuonne edelliseen kirjoitukseen (muutin vain aikamääreet vastaamaan tämänpäiväistä tilannetta): "Tuo meidän ”vahtikissamme” sai kyllä toissa yönä aikamoista tuhoa aikaan! Olimme kyllä edellisiltana taittaneet aurinkotuolit kasaan keittiön ulkoseinää vasten, mutta siihen oli ilmeisesti jäänyt yhden pienen kissan kokoinen nukkumapaikka, johon Uhka tietysti änkesi. Ja Juuso tietysti äkkäsi Uhkan samantein, kun on nyt lähiaikoina selvästikin öisin pitänyt vahtia keittiössä öisen tunkeilijan varalta. Aamulla vaan paremmassa valossa huomasin, että keittiönpöydän vahakangasliina on kärsinyt aikamoisia tuhoja, on lähestulkoon riekaleina, kun Juuso on ilmeisestikin kiukusta pihisten yrittänyt kaivaa sen läpi tietään Uhkan kimppuun Laitan tänne vähän myöhemmin kuvia liinasta ja tuhojäljistä… Mamma EI ollut iloinen >:( "

Eli tässäpäs nyt sitten on ensinnäkin kuvia tuosta kovia kokeneesta pöytäliinasta:

Toivottavasti nuo raapimajäljet näkyvät tässä valokuvassa kyllin selvästi, luonnossa ne kylläkin huomaa! Siinä on useampikin 2-3 sentin mittainen viilto kokonaan kankaan läpi... On sitten ollut PIKKASEN kiukkuinen Juuso!

Ja eilen huomattiin toinenkin yöllä tapahtunut vaurio... Nimittäin tässä:

... Juuso-ressu on riehuessaan saanut taitettua yhden komeista viiksikarvoistaan On jotenkin niin onnettoman oloinen kun yksi viiksi nuupottaa katkeamaisillaan...

Sain eilen napattua myös pari erittäin huonolaatuista kuvaa Juusosta, joka taas kerran pihalla ollessaan bongasi toisen kissan (ei ollut Uhka vaan sellainen ruskea kissa) ja on herralla häntä NIIIN komeasti tuuheana pörhöllään:

Loppuun vielä pari vähän rauhallisempaa kuvaa Juusosta iltatuokaa odottelemassa:

"Anna nyt mamma mulle sitä ruokaa!"

"Miks se nyt vaan kuvaa eikä palvele mua...?"

Jörö-Juuso mököttää:

Näistäkin kuvista muuten tosi hyvin näkee miten hurjasti Juuso on laihiksen aikana hoikistunut, varsinkin keskivartalon paikkeilta!

... Niin ja ihan unohdettiin kertoa, että saatiin myöskin tämä:

Kuulattomilta Kurkoilta. Suurkiitokset! Toivottavasti ette pahastu, mutta lisättiin teidät tuonne meitin kaverilistaankin

Täällä on muutamina kuluvan viikon öinä ollut hieman levotonta öisin ja ihmisillä jäänyt unet vähän lyhyiksi. Olemme heränneet siihen, että keittiöstä on kuulunut kamalaa puhinaa ja raapimista. Ensimmäisenä yönä jo säikähdin, että Juuso on saanut jonkinmoisen kohtauksen, niin outoja nuo äänet olivat

Kyseisen ilmiön selitys löytyy kissoista. Ja vielä tarkemmin sanottuna kahdesta sellaisesta. Toisena osapuolena on tietysti tuo oma rakas kurnusimppumme ja toisena puolestaan söpö valko-oranssi kissa, kutsutaan nyt sitten jatkossa vaikkapa nimellä Uhka (Juuson tunnelmat ehkä tiivistyvät parhaiten tähän kyseiseen sanaan). Ja tämä Uhka-kissa on siis vankan taipumattomasti päättänyt, että hänen uusi iki-ihana yöpymispaikkansa on meidän etupihan terassin aurinkotuolissa. Eikä tässä mitään, eläinrakkaina ihmisinä tuo sopisi meille oikein mainiosti, ellei olisi erästä "pientä" ongelmaa... Tuo kyseinen aurinkotuoli sijaitsee nimittäin juuri keittiön ikkunan alla. Ja juuri nimenomaa keittiön pöydän ikkunanpuoleinen pää on Juuson hallinnassa. Ja tältä paikaltahan tietysti hurjan hyvin bongaa, että "Hirvitys: MUN tuolissa loikoo TOINEN kissa!!!". Ja voi alkaa erittäin tuohtuneena ja närkästyneenä moisesta röyhkeästä toiminnasta pihisemään ja puhisemaan raivosta: "PIH! PUH! PIH!" ja välillä kajauttaa komean "MOU-WOU-WUUUU!":n ja yrittää kaivautua pöydän ja ikkunan läpi moisen rontin kimppuun! Ja tässä vaiheessa siis isäntäväki temmataan suloisenpehmoisenlämpöisistä unistaan valvetilaan ja aivan unenpöpperössä, sydän jyskyttäen kun aivot eivät ole vielä ehtineet tokkuraltaan tilanteen tasalle, täytyy rynnätä kauhuissaan keittiöön katsomaan mitä siellä oikein tapahtuu! Ja siellä tosiaan tuo onneton katti kaivaa aivan vimmatunlailla ikkunaa ja pöytää ja pihisee kiukusta.

Uhka ei niinkään ole koko showsta moksiskaan. Vilkaisee vähän ikkunan suuntaan, että mitähän siellä oikein melutaan, kun hyvät unet menee pilalle. Ehkä vähän venyttelee ja haukottelee pehmoisessa tuolissaan Parilla kertaa olen saanut lähtemään tuolista, kun olen avannut tuuletusikkunaa sen verran, että yllän vähän kopauttamaan tuolin selkänojaa, mutta välillä sekään ei ole tehonnut. Kurja ajaa toinen pois uniltaan, mutta niin kauan kun Uhka köllii tuolilla, meillä on talossa helvetti irti... Aina avokin kanssa kyseisenä hetkenä päätetään, että tuolit lähtevät seuraavana päivänä varastoon, mutta jotenkin se aina vaan tuppaa aamuun mennessä unohtumaan ja muistuu mieleen taas vasta kun Uhka uusii vierailunsa Jospa sen jo tänään muistaisi...